Eurooppalaisen kulttuuriperintöpolitiikan sanasto

Johanna Enqvist

Suomenkielinen Eurooppalaisen kulttuuriperintöpolitiikan sanasto on valmistumassa helmikuussa 2011. Sanasto on laadittu Museoviraston ja Suomen rakennustaiteen museon asiantuntijoiden sekä Sanastokeskus TSK:n terminologien yhteistyönä. Sanasto pohjautuu Euroopan neuvoston HEREIN-verkoston (European Heritage Network) monikieliseen kulttuuriperintöalan tesaurukseen, jossa on tällä hetkellä mukana kuusitoista kieltä. Tesauruksen tarkoituksena on helpottaa viestintää luomalla eurooppalaisen kulttuuriperintöpolitiikan termien käyttöä koskeva ohjeistus. Kansainvälinen tesaurushanke on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja Suomessa vastaava sanastotyö aloitettiin vuoden 2009 alussa. Syntyneen sanaston kohderyhmänä ovat kaikki kulttuuriperinnön hallintoon ja vaalimiseen liittyviä termejä tarvitsevat.

Lähtökohdat

Euroopan neuvoston koordinoima ja ylläpitämä kansainvälinen tesaurus koostuu 590 kulttuuriperintöalan käsitteestä ja käsitteiden määritelmistä, jotka on jaettu yhdeksään aihepiiriin: 1. Organisaatiot ja ammattilaiset, 2. Kulttuuriperintö, 3. Dokumentointi, 4. Oikeusjärjestykset, 5. Toimenpiteet, 6. Koulutus ja ammatit, 7. Saavutettavuus ja viestintä, 8. Talous ja 9. Laajat käsitteet. Käsitteet ja niitä vastaavat termit on poimittu HEREIN-verkoston jäsenmaiden kansallisten kulttuuriperintöpolitiikka-raporttien rakenteen ja sisällön mukaisesti. Tämän lähtökohtansa vuoksi tesaurus keskittyy kulttuuriperinnön hallintoon, lainsäädäntöön ja alan toimijoihin, eikä niinkään kulttuuriperinnön sisältöihin. Tesauruksen käsitteet on valittu, ryhmitelty ja järjestetty hierarkkisesti Euroopan neuvoston tesaurustyöryhmässä, eikä käsitevalikoimaan ja ryhmittelyyn voitu tehdä muutoksia suomenkielisessä sanastossa.

Euroopan neuvoston viralliset kielet, ranska ja englanti, ovat tesauruksen ”alkuperäiset” kielet. Muut kieliversiot on muodostettu niihin pohjautuen. Tesaurukseen on ollut tarkoitus sisällyttää vain sellaisia käsitteitä, jotka ovat kaikille jäsenmaille yhteisiä. Tähän liittyen on myös ajateltu, että käsitteiden määritelmät olisivat käännettävissä suoraan englannista tai ranskasta muille kielille. Käytännössä työ ei tietenkään ollut näin yksinkertaista. Käsitteistössä korostuu erityisesti brittiläinen hallintojärjestelmä, joka ei kaikilta osin vastaa suomalaista. Joitakin täkäläisessä systeemissä tärkeitä käsitteitä tesauruksesta vastaavasti puuttuu. Mukaan on otettu myös paljon yleisiä käsitteitä, joiden määrittely vain oman alamme näkökulmasta tuntui usein hankalalta ja turhalta.

Käytännön käännösavun lisäksi kansainvälinen tesaurus voi parhaimmillaan avata ja selkeyttää monimutkaisia hallinnollisia rakenteita, kansallisia käytäntöjä ja ajattelutapoja. Täsmällinen viestintä ja mutkaton kommunikointi ovat joka tapauksessa hyvän yleiseurooppalaiseen yhteisymmärryksen ja kaiken tavoitteellisen yhteistyön edellytyksiä.

Työn kulku

Suomalaisessa asiantuntijatyöryhmässä ovat työskennelleet Margaretha Ehrström, Johanna Enqvist, Marja-Leena Ikkala, Tommi Lindh ja Jarkko Sinisalo Museovirastosta sekä Juhana Lahti, joka edusti ensin Helsingin yliopistoa ja sitten Suomen rakennustaiteen museota. Sanastokeskuksen johtaja Katri Seppälä ja terminologi Riina Kosunen ovat ohjeistaneet sanastotyön periaatteissa sekä korjanneet, kommentoineet ja toimittaneet työryhmän luoman aineiston. Asiantuntijatyöryhmän asiantuntemus kattoi muun muassa arkeologian, taidehistorian ja arkkitehtuurin alat, mutta aikaisempaa kokemusta sanastotyöstä ei ollut kellään. Sanastokeskus onkin ollut korvaamaton yhteistyökumppani työn kaikissa vaiheissa.

Eurooppalaisen kulttuuriperintöpolitiikan sanaston luonnos lähetettiin lausuntokierrokselle syksyllä 2010. Lausuntoja pyydettiin sanaston potentiaalisilta käyttäjiltä: ympäristöministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, Museoviraston kirjastolta, kulttuuriperintöalan järjestöiltä sekä muutamilta alan opetusta antavilta korkeakouluilta. Sanastokeskus kokosi ja järjesti kommentit, joiden perusteella sanastoa muokattiin edelleen Museovirastossa. Helmikuussa 2011 kulttuuriperintöpolitiikan sanasto on Sanastokeskuksessa viimeisteltävänä. Valmis sanasto tullaan liittämään osaksi kansainvälisen tesauruksen verkkoversiota sekä julkaisemaan PDF-muodossa Sanastokeskuksen verkkosivuilla.

Sanaston sisältö

Eurooppalaisen kulttuuriperintöpolitiikan sanaston käsitteet on ryhmitelty aihepiireittäin em. yhdeksään lukuun. Lukujen sisällä käsitteet on järjestetty hierarkioiksi viidelle tasolle, joiden mukaan niiden merkitys määräytyy tai tarkentuu. Esimerkki hierarkiasta on ryhmästä 1. Organisaatiot ja ammattilaiset:

(taso 1) organisaatiot

(taso 2) kansainväliset järjestöt

(taso 3) eurooppalaiset instituutiot

(taso 4) Euroopan neuvosto

(taso 5) ministerikomitea.

Lisäksi määritelmällä on mahdollisuuksien mukaan pyritty yksilöimään käsite ja erottamaan se lähikäsitteistään. Määritelmää täydentävissä lisätiedoissa eli huomautuksissa on annettu tietoa muun muassa siitä, miten suomalaiset käsitteet poikkeavat muiden maiden käsitteistä ja miten termejä käytetään. Suomenkieliset termit linkitettiin englanninkielisiin määrittelemällä termien vastaavuudeksi jokin seuraavista: exact (suomenkielinen termi vastaa merkitykseltään ja laajuudeltaan englanninkielistä), inexact (suomenkielisen termin merkitys ja laajuus on osittain vastaava), single to multiple (englanninkielisen termin merkitystä ja laajuutta vastaa suomessa useampi termi) tai non-equivalence /translation (suomen kielessä ei ole termiä, joka vastaisi englanninkielistä edes osittain, joten termi on käännetty suomeksi). Esimerkkinä sanaston termitietueesta on yksi alan keskeisistä termeistä, joka aiheutti työryhmälle yllättävän paljon päänvaivaa:

restaurointi
korvaa termit: entistäminen; entisöinti
en restoration
de Restaurierung
fr restauration
es restauración
vanhat rakennustavat huomioon ottava, kulttuurihistoriallisen arvon säilyttävä korjaaminen, johon voi sisältyä konservoivia, rekonstruoivia ja entistäviä toimenpiteitä sekä uudisrakentamista

Termillä on suomen kielessä laajempi merkitys kuin englannin ja saksan kielissä
en–fi-vastaavuus: inexact

Suomenkieliseen sanastoon ei ole sisälletty käsitteiden määritelmiä muilla kielillä. Kaikki määritelmät löytyvät Euroopan neuvoston monikielisestä tesauruksesta, jonka prototyyppi on selattavissa verkossa (http://thesaurus.european-heritage.net/herein/thesaurus/topterms?v=1⟨=en).

Työ jatkuu

Tesauruksen ja siihen pohjautuvan sanaston parissa puurtaminen on ollut avartava kokemus. Terminologisen maailman peruselementtien hahmottaminen, termien, käsitteiden ja käsitejärjestelmien välisten suhteiden ymmärtäminen on rikastanut käsitystä kielestä ja sen käyttämisestä. Kävimme työryhmässämme pitkiä keskusteluja käsitteiden merkityksistä, ja tajusimme ymmärtävämme useat alamme perustavat käsitteetkin kukin hieman omalla tavallamme. Siksi meistä ehkä joskus tuntuu, että emme puhu samaa kieltä – vaikka puhuisimmekin. Sanat ja kieli ovat kulttuuriperintöalan asiantuntijan työkaluja siinä missä kaivauslastat ja konservointimenetelmätkin. Samalla tavoin ne kaipaavat huoltoa, kehittämistä ja yhteisiä käyttöohjeita.

Museovirastossa on suunnitteilla kulttuuriympäristön käsitteistön ontologisointi. Tesaurukseen liittyvässä sanastotyössä saatu kokemus on arvokasta myös tästä näkökulmasta. Kulttuuriympäristöontologian luominen olisi lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan oma hankkeensa, vaikka työssä hyödynnettäisiinkin mahdollisuuksien mukaan kulttuuriperintötesaurusta ja muita olemassa olevia sanastoja. Kulttuuriympäristöontologian aihepiiri käsittäisi kulttuuriperinnön aineellisen osan ja keskittyisi nimenomaan sisällöllisten käsitteiden kuvaamiseen. Näitä ovat siis kulttuuriympäristön suojelun, tutkimuksen ja hoidon näkökulmasta keskeiset arkeologiseen kulttuuriperintöön, rakennusperintöön ja kulttuurimaisemaan liittyvät käsitteet.

Kulttuuriympäristöontologia palvelisi aiheeseen liittyviä tietojärjestelmiä kuten Museoviraston kohderekisterit tai nykyinen rakennusperintö-portaali, jota on tulevaisuudessa tarkoitus kehittää koko kulttuuriympäristön kattavaksi tietopalveluksi. Ontologiatyö on liitettävissä myös Aalto-yliopiston SeCo-tutkimusryhmän (Semanttisen laskennan tutkimusryhmä) koordinoimaan FinnONTO-projektiin sekä Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen tavoitteisiin. Sanastokeskus TSK voisi auttaa sekä ontologiatyön suunnittelussa että antaa tukea ja opastusta itse hankkeen toteutuksessa. Yhteistyö jatkuu siis toivottavasti myös tulevaisuudessa.